• Tiistaiaamuna kello soitti itse kullakin poikkeuksellisen aikaisin. Syy tähän herätykseen on meidän pelimatka pastan ja pizzan luvattuun maahan. Siinä vähän neljän molemmin puolin kömmittiin siis ylös sängyistä Suomen kipakkaan pakkasaamuun. Itse suoritin aamulla vielä sen tutun "onks mulla kaikki" -paniikin hyvin tehokkaasti ja sain viimeisetkin tavarat pakattua matkaan. Sitten tarkistin vielä ainakin kahdesti, että kaikki oli mukana. 

    Hallille päästyämme ja linja-autossa laskentaa tehdessä huomattiin, ettei pelaajien määrä täsmää. Yksi puuttuu. Joukkueen junnulle tuli kallis aamu, kun käytiin ihan kotiovella asti koputtelemassa hereille ja nappaamassa uninen kaveri mukaan matkaan. Taputusten saattelemana saatiin junnu bussiin ja päästiin aloittamaan matka kohti lentokenttää, eikä oltu kuin 10 minuutia aikataulusta jäljessä.

    Lentokentälle ehdittiin kuitenkin oikein mallikkaasti ja jäi aikaa hörpätä aamukahvit (toiset joivat ensimmäisiä kuppeja, kun taas osalla oli jo muutama kupillinen alla) nassuun ja lastautua koneeseen. Pienoinen lentämisjännitys sai tuulta purjeisiin, kun kapteeni kuuluttaa teknisestä viasta, minkä takia lähtö viivästyi hieman. Kaikesta huolimatta selvittiin kuitenkin liikkeelle ja perillekin päästiin ihan turvallisesti. Suora lento Helsingistä Milanoon sujui näppärästi. Osalla pelaajista vielä viimeiset unoset silmässä, toisilla ajankuluksi elokuvia ja musiikkia, allekirjoittanut itse näpytteli tämän blogin alkua ihastellen samalla lentokoneen ikkunasta aukeavia maisemia. Kuten upeita Alppeja, joiden yli lennetiin kirkkaalla taivaalla! Näkymä oli kyllä aivan huikea!

    Pakko muuten mainita tähän väliin, että oli kyllä ihan huippua porukkaa se Finnairin väki! Itse vielä vähän unenpöppörössä haahuilin pitkin lentokenttää ja taistelin sillä käsiskannerilla mun jättilaukkua siihen hihnalle (kyl te tiiätte, se mikä menee sinne ruumaan) ja sieltä riensi mukavia ihmisiä apuun, kun näkivät ettei siitä mun touhusta tullut mitään. Myös lennon aikana huippua palvelua! Oli muuten siistiä, kun kone ei ollut ihan täynnä niin osalla oli ihan kokonainen penkkirivi omassa käytössä ja minä sain myös nauttia tästä luksuksesta ja oikaista tän koko 164cm siihen pötkölleen.

    Lento sujui loppuun asti mukavasti ja saavuttiin aurinkoiseen Milanoon. Pakattiin toppatakit laukkuihin ja metsästettiin Sallan laukkua pitkin lentokenttää. Onneksi meillä on matkassa muutama italian kielen ammattilainen ja laukku löytyi nopeasti. Matka Milanosta Cremonaan sujui Pomin joukkueen linja-autolla, jossa komeili Casalmaggioren liberon vauhdikas kuva.

    Keskiviikkona siis pelataan tosiaan Cev-cupin seuraavan kierroksen ensimmäinen osaottelu Italian Cremonassa Pomi Casalmaggiorea vastaan. Verkon toiselle puolelle astelee muun muassa amerikkalainen maajoukkuepassari Carli Lloyd, Italian maajoukkueyleispelaaja Lucia Bosetti ja muita kovia maajoukkuenimiä. Lloyd jakelee nopeaa passia kentän jokaiseen kolkkaan, vikkelä ja taitava libero poimii kovia moukkuja peliin ja kovakätiset hyökkääjät takovat palloa kovalla voimalla joka laidalta kaikkiin suuntiin.

    Pelistä on tulossa kova, eikä ainuttakaan pistettä ole tulossa ilman taistelua. Mitään muuta ei voi olettaakaan hallitsevaa Mestarien liigan mestaria vastaan! Verkon toisella puolella kaverilla on kova porukka kasassa, mutta ei se mitään, niin on meilläkin! Ollaan syötetty noille meidän ulkkareillekin sitä kuuluisaa suomalaista Sisua. Ei ne oikeen tykännyt siitä, mutta onneks sitä sisua löytyy kyllä ilmankin. Kova asenne, joukkuepelaaminen ja taistelutahto on niitä avainasioita, joilla lähdetään tätä Italian kovuutta haastamaan! 

     

    Hauskaa viikkoa kaikille! 

     

    Terkuin

    #14 Eve

     

    Terveisiä kotiin!

    Tagit: hpk  Pomi Casalmaggiore  #cevcupw  #menestystekoja  
      Takaisin

Pääaiheet

 
 

Yhteistyössä