Otsikon termi ei viittaa tienvarsien taukopaikkoihin, joihin reissuduunarina toisinaan pakon edessä piipahdan. Eikä se varsinaisesti viittaa myöskään ensimmäiseen suomenkieliseen kirjaan, Mikael Agricolan vuonna 1543 kirjoittamaan Abckiriaan. Lähinnä se viittaa lentopallopelin aapiseen, jota itsekin pyrin säännöllisesti tavailemaan.
Ajatus kirjoittaa ennakkojuttuni tällä kertaa ikään kuin aapisen muotoon virisi Parolan parlamentissa. Paikallisen R-kioskin kokoontumisajoissa keskusteltiin torstaina juuri lentopallosta. Hämeenlinnan Lentopallokerhon edellistä kotipeliä RuutuUrheilun välityksellä seurannut parlamentin vakiojäsen nimittäin totesi, että ”Lentopalloa on kiva katsella, vaikka en lajista kovin paljoa ymmärrä.” Ei se haittaa vastasin, en minäkään, mutta tykkään kovasti selostaa.
Rohkaistuin siis kokeilemaan minimaalisen lajioppaan kirjoittamista. Samalla peilaten tulevan lauantain Kerhon seuraavaa kotipeliä Kuopion ylpeyttä Puijo Wolleyta vastaan.
Lentopallon jokainen pallo alkaa syötöllä ja syöttää voi eri tavoin. Nykylentiksessä enää harvemmin syötetään perinteisesti molemmat jalat tukevasti kiinni lattiassa. Tuosta perinteisestä tyylisuunnasta oivan esimerkin tarjoaa edelleen Kerhon kokenut keskipelaaja Vera Klimovich.
Hyppysyöttö on vallannut tilaa myös naisten otteluissa. Riittävän kova hyppysyöttö, erityisesti lähelle rajaa tai kahden vastaanottajan väliin suunnattuna, on pahimmillaan haastava vastaanottaa. Liian pehmeä hyppysyöttö puolestaan jää usein turhan helpoksi, koska yläkierre tekee pallon lentoradasta helpommin ennakoitavan.
Eniten naisten otteluissa käytetty syöttö on hyppyleija. Pelaajien keskipituuden ja ominaisuuksien kasvu suhteessa verkon korkeuteen tarkoittaa, että leijan voi lähettää likimain vaakatasoisena ja suhteellisen kovana. Leijaava liike tekee pallon lentoradasta vaikeamman ennakoida.
Yhteistä kaikille syöttömuodoille on, että niihin pyritään saamaan mahdollisimman paljon maustetta, siis vaikeutta. Vaikeus lisää tietysti epäonnistumisen riskiä, mutta usein se riski kannattaa ottaa. Liian helppo syöttö nimittäin antaa vastaanottavalle joukkueelle merkittävän lisäedun, koska lähtökohtaisesti vastaanottaja pääsee kussakin pallossa aina hyökkämään ensin.
Pelkästään ässien määrillä mitattuna Puijo Wolley syöttää Lentopallokerhoa paremmin. Puijo on toistaiseksi syöttänyt lähes kaksi ässää erää kohden, Kerho puolitoista.
Lähes poikkeuksetta päävastuun vastaanottopelistä kantaa kunkin joukkueen libero. Tukea liberolle antaa useimmiten rotaatiossa takakentälle sijoittuva yleispelaaja. Erityisesti kutospaikalla, takana keskellä, libero pystyy hoitamaan ns. isoa tonttia, eli kattamaan yhdessä yleispelaajan kanssa jopa 3/4 takakentän vastaanoton alueesta.
Syöttävä joukkue pyrkii mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan ns. kiertämään vastustajan parhaan vastaanottajan, eli suuntaamaan syöttönsä toisaalle. Toisaalta tiettyä vastaanottajaa saatetaan myös pommittaa. Erityisesti, jos tiedetään kyseisen pelaajan heikkoudet. Tai, jos hänelle kasaantuu heikomman pelipäivän myötä liikaa virheitä.
Kahden vastaanottajan väliin tulevien syöttöjen osalta vastaanottajien tulee sopia etukäteen kumpi ottaa kyseiset syötöt. Vastaanottaja pyrkii tarjoilemaan pallon suoraan passarin hyppysiin, ns kuppiin. Sopivasti irti ja osapuilleen keskelle verkkoa, ehkä aavistuksen lähemmäksi kakkos- kuin nelospaikkaa. Suomeksi, hyökkäyssuuntaan aavistuksen oikealle suhteessa kentän keskilinjaan.
Kauden tilastojen valossa sekä Kerhon että Puijon vastaanotto laahaa hiukan liigan keskiarvon alapuolella. Kerhon täydellisten vastaanottojen osuus kaikista on 16%, Puijolla 12%. Yksilönä Lentopallokerhon Rita Timonen lukeutuu naisten liigan parhaisiin vastaanottajiin. Hänen positiivisten vastaanottojen, täydelliset + hyvät, osuus kaikista vastaanotoistaan on 46%.
Passari on ikään kuin yksilöurheilija joukkuepelissä, ja samalla valmentajan jatke kentällä. Likimain puolet joukkueen pallokosketuksista tulee passarille. Hänen tulee lukea vastustajan torjunta- ja puolustuspelaamista kuin aapeecee-kirjaa. Päätöksen siitä kenelle, mille pelipaikalle ja millä passitempolla hän passinsa suuntaa täytyy syntyä sekunnin murto-osissa.
Vastustajan ohella passarin täytyy lukea myös oman joukkueensa suorituksia. Kuumia pelaajia kannattaa ruokkia ja kylmiä herätellä. Toisinaan passari saattaa tarjoilla myös sosiaalipasseja, pitääkseen mahdollisen murjottajan ruodussa. Täydellinen passi jää osapuilleen puoli metriä irti verkosta ja passin tempo suhteessa hyökkääjään osuu kohdalleen.
Passarin roolin merkitystä alleviivaavat muutamat passipeliin liittyvät sanonnat. Sanotaan nimittäin, että sarjan paras passari voittaa mestaruuden. Sanotaan myös, että heikkojen vastaanottojen jälkeisten passien laatu ratkaisee otteluita.
Puijo Wolley operoi kahden passarin taktiikalla, mutta päävastuun kantaa Liina Räty, joka lukeutuu liigan laatupassareihin. Kerhon osalta raati vielä pohtii. Hurjan hypyn keskipelaajasta passariksi tehnyt Michaela Madsen omaa uuteen rooliinsa kaiken tarvittavan, taidosta kokemukseen ja asenteeseen, mutta hän tarvitsee aikaa yksityiskohtien hiomiseen.
Päävastuun joukkueen hyökkäyspelaamista kantaa hakkuri. Tulitukea antavat yleispelaajat ja keskipelaaja. Väkevältä hyökkääjältä vaaditaan ulottuvuutta, mielellään yli kolmen metrin, kovaa kättä ja vielä kovempaa asennetta. Epäonnistumiset täytyy nollata nopeasti, eikä epävarmuudelle saa antaa sijaa.
Laadukkaan vastaanoton jälkeen hyökkäykset rakennetaan useimmiten nelospaikalle, vasempaan laitaan ja seuraavaksi eniten kakkospaikalle, oikealle. Taitava hyökkääjä osaa passarin tavoin lukea vastustajan torjunta- ja puolustuspelaamista ja toteuttaa hyökkäykset tilanteeseen sopivalla tavalla. Keskipelaajan hyödyntäminen monipuolistaa hyökkäyksiä ja sen myötä vaikeuttaa torjunnan toimintaa.
Taitava hyökkääjä osaa suunnata hyökkäyksensä ohi torjunnan, joko rajalle tai keskisektorille viistoon, torjunnan asemoinnista riippuen. Usein hyökkääjä myös ns. hakee yläkäsiä, eli pyrkii lyömään pallon torjunnan käsien kautta maisemaan. Passin laatu toki avaa tai rajaa hyökkääjän mahdollisuuksia, vaihtoehtoja.
Hyvän hyökkääjän taitopaletin täydentävät kyky työntää pallo torjunnan käsien kautta ulos sekä oikein ajoitetut ja sijoitetut jujut torjunnan taakse. Näitä taitoja tarvitaan erityisesti, jos passi tulee liiaksi pintaan eli lähelle verkkoa tai passi ei muusta syystä salli hyökkääjältä kovaa kättä.
Kerhon hyökkäyspelaamisesta päävastuun kantavat tällä hetkellä Vitalia Marmen ja vasta 17-vuotias Kerttu Kilpinen. Keskimäärin joka kolmas heidän hyökkäyksistään tuo pisteen joukkueelleen. Vertailun vuoksi liigan tehokkain hyökkääjä Kuusamon Amiya Jones tappaa palloja 61% teholla.
Torjuntapelaaminen voidaan jakaa karkeasti ennakoivaan ja lukevaan torjuntaan. Ennakoivassa torjujat, ennen kaikkea keskipelaajat, pyrkivät sananmukaisesti ennakoimaan, kenties aistimaan mihin vastustajan passari passinsa heittää. He ottavat ikään kuin aavistuslähdön. Ongelma ennakoivasta saattaa muodostua silloin, jos vastustajan passari aavistaa tai lukee torjujan aikeet ja repii passillaan torjunnan riekaleiksi.
Lukeva torjunta perustuu enemmän reagointiin kuin ennakointiin. Lukeva torjunta vaatii nopean reagoinnin lisäksi hurjaa liikenopeutta, jotta torjuja ehtii tontilleen ajoissa. Maailman huippuliigoissa huipputorjujat lukevat enemmän kuin ennakoivat.
Edes laadukkaalla torjunnalla saadaan harvoin kaikki vastustajan hyökkäyssuunnat tukittua. Torjujat joutuvat tekemään valintoja, vastustajan ja omien ominaisuuksiensa rajoissa. Lähtökohtaisesti pyritään joko sulkemaan raja tai keskisektori. Torjunnan asemoimisella pyritään näin myös rajaamaan hyökkääjän vaihtoehtoja ja sen myötä helpottamaan omaa puolustuspelaamista.
Kerhon keskipelaaja Vera Klimovich lukeutuu nykyään enemmän ennakoiviin kuin lukeviin. Liikenopeus ei enää välttämättä riitä lukemaan, mutta älyn ja ajatuksen nopeus tekevät hänestä edelleen yhden liigan parhaista torjujista. Lauantaina verkon toiselta puolelta löytyy niin ikään liigan eliittiin lukeutuva, kenties jopa paras torjuja, Ella Autere.
Torjuntojen ohella lentopallopelissä luonnollisesti puolustetaan myös kentän muilla alueilla. Takakentän taidokkaat puolustukset ovat nykylentiksen näyttävimpiä suorituksia. Usein ne myös nostattavat joukkueen taistelutahtoa, esimerkin voimalla. Päävastuun puolustamisesta kantaa kyseisen osa-alueen erityisasiantuntija, libero. Hyvään joukkuepuolustamiseen kuuluu luonnollisesti myös varmistaminen torjunnan takana. Puijo Wolleyn libero Veera Help ja Kerhon kollega Rita Timonen lukeutuvat pelipaikkansa eliittiin.
Lämpimät onnittelut, kun näin pitkälle jaksoit. Toivottavasti selkokielinen sepustukseni auttaa edes auttavasti ymmärtämään tätä hienoa lajia paremmin. Siihen itsekin pyrin. Pallo, erä ja peli kerrallaan. Tulevana lauantaina kyseisiä pelin eri osa-alueiden hienouksia voi seurata ja arvioida paikan päällä Loimua-areenalla. Lentopallokerho – Puijo Wolley -ottelu alkaa tuttuun lauantaiaikaan klo 17:00.
teksti: Tapio Suominen
kuva: Tomi Vesaharju
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016
2015
0000
