Meille tavan tallaajille orpo olo tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että jokin tärkeäksi tai merkitykselliseksi kokemamme asia yllättäen katoaa elämästämme. Sama toteamus pätee toisinaan myös huippu-urheiluun, tällä hetkellä erityisesti Hämeenlinnan Lentopallokerhon liigajoukkueeseen, sekä pelaajiin että valmentajiin. Joukkueessa vallitsee tällä hetkellä, ainakin sivusta seuraten, orpo olo.

Kerhoa on viime viikkoina kuritettu ankaralla kädellä, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Loukkaantumiset ja sairastumiset ovat karsineet joukkueen kokoonpanoa, ankarammin kuin mihin edes tehokkain metsäkone kykenee hakkuiden aikaan. Siis, suomeksi, pelaajisto on harventunut liian ohueksi, ennen kaikkea tärkeimmillä pelipaikoilla.

Jäljelle jääneet tekevät luonnollisesti parhaansa, tottakai. Niin tänäänkin, liigapelissä Oriveden Ponnistusta vastaan, mutta lupaavan alun jälkeen käteen ja ennen kaikkea mieleen jäi todennäköisesti vain lisää orpoa oloa. OrPo dominoi avauserän puolivälistä eteenpäin illan ottelua ja takoi reilussa tunnissa taululle tylyt 3–0 -lukemat, eräpistein 21–25, 14–25, 18–25.

TOISINAAN TILASTOT JUKSAAVAT

Avauserä eteni tasatahtia aina lukemiin 18–18, mutta siitä eteenpäin OrPo karkasi Ada Arosen ja tuoreen serbihakkuri Milka Stijepicin johdolla erävoittoon. Toisessa erässä syke nousi vain katsomossa. Kerhon kompurointi jatkui ja OrPo takoi reilussa vartissa erän itselleen. Kolmannessa, ja lopulta viimeisessä erässä, Kerho nousi hetkeksi haastamaan, mutta kiri jäi lopulta piippuun ja OrPo saalisti täydet kolme sarjapistettä, pitkä tauko mukaan lukien puolessatoista tunnissa.

Vale, emävale, tilasto, niinhän toisinaan todetaan. Osittain tuo toteamus pätee illan otteluun. OrPo pommitti aloituksillaan Kerhon yleispelaaja Vitalia Marmenia, joka selviytyi hurjasta urakastaan hienosti. Marmen vastaanotti peräti 31 syöttöä, joista positiivisesti 48%. Siitä huolimatta Kerhon hyökkäyspeli takkusi.

Suurin yksittäinen osatekijä OrPon voitolla löytyy kuitenkin joukkueen jäätävän kovasta hyökkäystehosta. Sitä avitti osittain Kerhon syöttöpelin pehmeneminen, mutta siitä huolimatta 48 pistettä 89 hyökkäyksestä on raju lukema, prosentteina 54%. Kerhon osalta pahiten sakkasi varmistuspelaaminen. OrPo:n peipit upposivat helposti ja toistuvasti Kerhon torjunnan taakse kenttään.

LAAJALLA RINTAMALLA

Oriveden Ponnistus onnistui lauantai-illan kamppailussa laajalla rintamalla. Lentopallokerhon kasvatti, täksi kaudeksi Orivedelle siirtynyt, Jenna Ylivainio pyöritti hienosti joukkueensa peliä. Ada Aronen takoi kelpo prosentilla 20 pistettä ja serbihakkuri Stipejic soitti nuotilleen toista viulua, 12 hyökkäystä 11 pistettä. Lisäksi OrPo kokosi peräti kahdeksan torjuntapistettä, Ylivainio ja Milla Haapaniemi molemmat kolme, Jessika Mursula kaksi.

Vierasjoukkueen parhaana palkittiin yleispelaaja Ada Aronen, joka loisti myös vastaanotoissa, ja kotijoukkueen parhaana yleispelaaja Tuuli Tuominen. Ottelun ProLiberona palkittiin Oriveden Emilia Putkisaari.

KÄRSIVÄLLISYYTTÄ VAADITAAN

Ada Aronen, yleispelaaja, OrPo:

— Tilastojen valossa kummankin joukkueen vastaanottopeli toimi hyvin, mutta me hyökkäsimme tehokkaammin. Suoritustasomme on toistaiseksi vaihdellut liikaa ja kommunikaatiota tulee vielä parantaa. Tällainen iso voitto antaa varmasti buustia tulevaan.

Tuuli Tuominen, yleispelaaja, Lentopallokerho:

— Aloitimme hyvin, sovitut asiat toimivat ja pelasimme rohkeasti. Ottelun edetessä erityisesti syöttöpelimme alkoi pehmetä ja OrPo pääsi juhlimaan hyökkäyksissään. Lisäksi peippejä putosi kenttäämme aivan liian monta.

Fabio Menta, päävalmentaja, OrPo:

— Tiesimme toki Lentopallokerhon murheet pelaajiston osalta. Pyrimme laittamaan paljon painetta syötöillämme, mikä onnistui hetkittäin, kun kiinnitimme huomiota tiettyihin pelaajiin. Passarimme Jenna tekee kovasti töitä kehittyäkseen ja pelaa erittäin kurinalaisesti.

Giovanni Torchio, päävalmentaja, Lentopallokerho:

— Syöttömme ja vastaanottomme toimivat itse asiassa hyvin, mutta siinä välissä oikein mikään ei tänään toiminut. Kaksi lentopallopelin ehkä tärkeintä palasta, passari ja johtava yleispelaaja, ovat meillä vuosikertaa 2006. Loukkaantumisten takia jouduimme joukkueena aloittamaan lähes nollasta, ja näin ollen prosessimme vaatii aikaa. Se puolestaan vaatii kärsivällisyyttä meiltä kaikilta. Tärkeintä on ymmärtää, että meistä jokainen, kentällä ja kentän laidalla, tekee parhaansa.

 

Lentopallokerho seuraava kotiottelu, ja päättyvän vuoden viimeinen liigapeli pelataan ensi viikon torstaina. Silloin Loimua-areenalle saapuu vieraaksi hallitseva mestari, kuluvan kauden runkosarjaa hallitseva Pölkky Kuusamosta.

 

teksti: Tapio Suominen
kuva: Tomi Vesaharju

  Takaisin